Nykyaikaiset talot ovat erittäin tiiviitä ja energiatehokkaita. Käytännössä kaikissa taloissa on koneellinen ilmanvaihto lämmönvaihtimineen, joka tuo raittiin esilämmitetyn ilman huoneisiin ja poistaa ns. likaisen ilman pois hyödyntäen sen hukkalämmön. Talon tiiveyteen on myös viime vuosina panostettu todella paljon, jottei rakenteissa ilmenisi riskialttiita ilmavuotoja sekä rakennusterveydellisesti että energian kulutuksen osalta. Rakennusmääräyksissä on huomioitu tiiveyden ja energiatehokkuuden paraneminen tulisijojen osalta niin, että erikoisuunnittelijan on otettava tulisijojen ilmansaanti huomioon jo suunnitteluvaiheessa.
Takka voi kuluttaa tunnissa paloilmaa kolmanneksen talon tilavuudesta
Vaikka tiiveys on rakenteiden ja energiatehokkuuden osalta hyvä asia, niin se aiheuttaa ongelmia yleensä luonnonvetoisen takan toimintaan, koska ilmamäärät talossa on tarkkaan säädelty eikä takka normaalioloissa saa palamiseen sen tarvitsemaa ilmamäärää suoraan huonetilasta. Puun palaminen tarvitsee noin 10 m3 ilmaa 1 kg polttoainetta kohti, joten perinteinen varaava takka tai uuni tarvitsee noin 50-80 m3/h paloilmaa, jos puuta palaa noin 5-8 kg/h. Vertailuna esimerkiksi, jos talon pinta-ala 120 m2 ja huonekorkeus 2,5 m, niin tilavuus on 300 m3. Tällöin ison varaavan takan kautta tunnissa voi kiertää lähes kolmannes talon ilmatilavuudesta! Kevyet kamiinat ja kiertoilmatakat tarvitset huomattavasti vähemmän, noin 10-30 m3/h, joka johtuu erilaisesta käytöstä ja polttoaineen kulutuksesta. Varaavissa tulisijoissa ja uuneissa polttotapahtuma on nopea ja tehokas, jonka jälkeen lämpö varautuu massaan luovuttaen lämmön hitaasti huoneistoon. Kamiinoissa, kiertoilmatakoissa sekä kevyttakoissa lämpö vapautuu heti polttotapahtumasta suoraan ilmaan, ja tällöin pyritään polttonopeus pitämään matalana, yleensä ohjeiden mukaan noin 1-3 kg/h. Näiden tuotteiden lämmitysteho voi olla moninkertainen palotapahtuman aikana varaavan takkaan nähden, mutta taas heti polttotapahtuman jälkeen lämmönluovutus loppuu. Tämä kannattaa aina huomioida, kun miettii takan ostoa ja sen käyttöä.
Erilaisia tapoja tuoda paloilmaa takalle uusissa rakennuksissa
Palamisilman johtaminen takkaan voi olla monesti hankalaa niin, ettei häiritä jotain osaa sisäilmanlaadussa tai rakenteissa. Jos tuo takan ilman huonetilankautta, täytyy korvaavan ulkoilman tulla jostakin rakenteesta läpi, olipa se vanhassa talossa itse rakenne tai erillinen korvausilmaventtiili. Tällöin näihin kohtiin tulee yleensä huonetilaa kylmempiä pisteitä tai aiheuttaa vedon tunnetta. Tai jos tuot ilman suoraan takkaan, voi olla, että takan rakenne kylmenee turhaan lämmityksen aikana.
Näihin ongelmiin ratkaisuina on tietenkin hyvin suunnitellut ilmareitit ja sulkupellit. Esimerkiksi korvausilmaventtiilit ovat suljettavissa helposti, ja ne sijaitsevat tulisijan lähellä. Ehkä paras paikka tällaiselle olisi takan päällä, josta kylmä ilma ”laskeutuu” takalle ja se ei kierrä pitkiä matkoja talossa. Jos paloilman tuo ulkoa suoraan takkaan, on hyvä huomioida, että joko takassa on hyvä ja tiivis ilmansäädin tai itse kanava on suljettavissa. Tällöin on huomioitava myös, että kanavan koko on suhteessa tulisijan käyttämään paloilman määrään. Tulikiven nyrkkisääntö on, että minimissään 150 mm putki varaavalle takalle tai 100 mm putki kevyttakalle. Näistä voi tietenkin poiketa, jos voidaan osoittaa, että ilma riittää pienemmilläkin kanavilla. Lue lisää ja katso Tulikivi-tulisijojen paloilmaohjeet tästä.
Uusia innovaatioita kehitetään koko ajan
Koska yllä olevia ratkaisuja voidaan käyttää rajatusti tai ei haluta ylimääräistä ulkoilmaa huonetilaan, on tulisija- ja hormivalmistajat innovoineet uusia menetelmiä paloilman reitittämiseen. Esimerkiksi paloilma voidaan tuoda eristetyssä kanavassa hormissa suoraan takkaan ilman, että paloilma kiertää huonetilassa. Tällöin takkaan tuleva ilma lämpenee hormissa ja käyttää hormissa menevän savukaasun hukkaenergiaa hyödykseen. Pitää kuitenkin muistaa, ettei savukaasusta saa ”imeä” liikaa energiaa, ettei se jäähdy liikaa ja tällöin veto taas katoaa. Muistetaan aina, että luonnonvetoinen hormi tarvitsee kuumaa savukaasua toimiakseen.
Näitä ratkaisuja markkinoilla on ollut jo useita vuosia, mutta nyt ne alkavat yleistyä, kun on tuotekehitetty sopivat hormin ja tulisijan yhdistelmät.
Ilmavaihtokone auttaa, muttei ratkaise paloilmantarve ongelmaa
Ilmanvaihtokoneissa on usein takkakytkin toiminto, joka tuo taloon ylimääräistä ilmaa hetkellisesti. Tällöin sytyttäminen ja puiden lisääminen onnistuu hyvin. Mutta ilmanvaihtokonetta ei ole suunniteltu toimimaan kuitenkaan niin, että se pitäisi takan toimintaa yllä. Tähän on syynä se, että poistoa suurempi tuloilma voi jäähdyttää liikaa ilmanvaihtokoneen lämmönsiirrinkennoa ja tällöin automatiikka pienentää tuloilmavirtaa tai jopa pysäyttää sen. Paloilma muulloin kuin sytyttäessä tai lisätessä, on tuotava takalle muulla tavoin.
Savukaasuimurilla voi hoitaa monta ongelmaa kerralla
Savukaasuimuri on monesti se viimeinen keino, jolla veto saadaan takkaan. Imureita kuitenkin karsastetaan ja ajatellaan, että kyllähän sen takan pitää toimia ilman imuria. Ajatellaan myös, että turhaan kuluu sähköä. Tämä huoli sinänsä on turhaa, koska imurit kuluttavat muutamia kymmeniä watteja sähköä käynnissä ollessaan. Eli neljänneksen tai puolet vanhasta hehkulampusta ja imurihan on päälläkin vain polton ajan.
Imurilla voidaan ensisijaisesti parantaa tulisijan käyttökokemusta ja taata, että vetoa on tilanteessa kuin tilanteessa. Esimerkiksi monesti puuta lisätessä tulisija ”tupsauttaa” savua huoneistoon. Tämä on ongelma varsinkin nykyään, kun tulipesän luukut ovat isoja ja talossa ei ole ylimääräistä ilmaa, joka pääsisi luonnonvetoisena hormista helposti ulos. Tällöin imurilla saadaan pakotettu virtaus hormin läpi, eikä savukaasu pääse karkaamaan samalla tavalla huoneistoon. Imurilla voidaan monesti varmistaa paloilman riittävyys, jos paloilman reititystä ei ole oikein suunniteltu tai se puuttuu kokonaan.
